 |
| www.freedigitalphotos.net / AKARAKINGDOMS |
Oletteko koskaan nähneet elokuvaa, jossa lapsi viedään päiväkotiin ja hoitajan vaihto ei käykään iloisesti?
Minä en, mutta omassa elämässänipä näen tällaisen kohtauksen joka aamu, kun päiväkoti kutsuu pientä kulkijaa. (Elokuvissa ylipäätään on aika vähän kuvia päiväkodeista!)
Olen ollut hoitovapaalla kesän loppuun saakka. Pienempi pojistani on nyt siis 2 vuotta ja 7 kuukautta vanha. Nyt vein lapset hoitoon ja lähdin työhön, koska lakisääteinen hoitovapaaoikeuteni loppuu vuoden lopussa. Keskustelin hoidon aloitusasioista monen luotettavan ystävän ja ajattelijan kanssa ja tulin siihen tulokseen, että syksyn alussa on helpompi viedä lapsi hoitoon kuin kesken kauden. Niinpä en enää jäänyt kotiin muutamaksi kuukaudeksi, jotka olisin vielä saanut lain mukaan olla hoitamassa jälkikasvuani.
Nyt sitten opetellaan. Opetellaan olemaan erossa äidistä, joka on mennyt työhön. Opettelu on hankalaa, se tuntuu pahalta ja se itkettää. Se itkettää ihan kamalasti. Se itkettää pienen pojan lisäksi myös äitiä.
Muutos on aina hankala, vaikka se olisi positiivinenkin. Jonkun loppu on aina jonkin alku. Poikien päiväkoti on aivan ihana paikka, jossa on aivan todella kultaiset hoitajat, mutta silti mietin, mitä järkeä tällaisessa elämässä on. Miksi maksan jollekin siitä, että hän hoitaa lapsiani, jotta minä voin käydä tienaamassa rahaa, jotta voin maksaa hoitajalle? Pysyittekö perässä?
No, uskon, että päiväkotielämäkin rupeaa sujumaan, kun muut lapset tulevat tutuksi ja hoitajiin syntyy vähitellen luottamussuhde. Tänään oli ollut jo vähän helpompi päivä alkuviikkoon verrattuna.
Ok, olen tyytyväinen, että olen saanut olla kotiäitinä edes tähän saakka. Kaikki eivät voi valita. On myös niitä, jotka valitsevat mieluummin työn heti, kun mahdollista. Meitä on niin moneksi, mutta tämä on minun elämääni.
2 kommenttia:
Olen nähnyt elokuvissa tämänkaltaisen kohtauksen, olisipa se niin helppoa! Itse pelkään tätä jo nyt vaikka ei ajankohtaista vielä olekaan. Tiedän että itken varmasti pitkään ja hartaasti ;)
Tsemppiä! :)
Sinulla on hauska ote tässä blogissa. Elokuvia paljon katsoneena voin yhtyä sanomaasi; ei se aina, yleensä!, mene niinkuin elokuvissa.
Kiitos tsempistä ja mukavaa, että elokuvateema tuntuu tutulta ;-D!
Nyt on ihan mahtavaa, kun on viikonloppu. Nyt, kun pojat ovat hoidossa, nämä yhteiset ajat ovat niin arvokkaita.
Jos jotakin positiivista lasten hoitoon menemisetä pitää hakea, täytyy sanoa, että AIVAN eri tavalla jaksan nyt olla illat puuhissa mukana. Aiemmin pitkän päivän aikana välillä väsyin ja halusin kovasti, kovasti omaa aikaa (jota tarvii tietysti edelleenkin).
Lähetä kommentti